tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Kati Oranialainen

On aika vetää suunnaton ruksi seinään, tein tänään nimittäin jotain ennenkuulumatonta. Ostin nimittäin ORANSSIA lankaa (Mayflower Cotton 8) ja ORANSSIA hamekangasta (on siinä vähän violettiakin). ORANSSI ei ole koskaan ollut mikään mun lemppari, pikemminkin päin vastoin. Kai tämä on joku epätoivoinen yritys piristää itseäni kaiken vallitsevan harmauden ja melkoisen messevän kyrpiintymiseni keskellä. Jälkimmäisen aiheuttaa lähinnä duunini jota olen silmämunia myöten täynnä; eli jos joku tietää jostain vapaasta työpaikasta Tampereen seudulla, tänne vaan infoa :-)
Oranssista puuvillalangasta rupesi syntymään The Last Minute "Purled" Baret, neulon lankaa yhdessä oranssin purkulangan (villaa/alpakkaa/tekokuitua) kanssa. Jotain kevätpipaa olen ollut vailla, villaisessa on tullut jo liian kuuma, ilman ei vanha tarkene.

Koska kameraoptiota ei tällä hetkellä ole, laitetaan tähän arkistokuva tumpuista jotka olen neulonut joskus pari vuotta sitten.














Silloin en todellakaan ollut mikään neuleintoilija, mutta ihastuin työkaverini kirjoneulelapasiin ja päätin tehdä sellaiset itselleni. Koska en silloin vielä tiennyt että kirjoneuletta pitäisi pelätä ja kunnioittaa, marssin vain kirjastoon, kopsasin pari kivaa mallia jostain Kirjokintaita-kirjasta, ostin Seiskaveikkaa ja puikot ja tein lapaset. Kristelin pohdintojen pohjalta; varsinaista projektineulomista siis. Ei ne nyt maailman tasaisimmat ole, ja lankajuoksutkin on vähän niin tai näin, mutta kyllä noita on tullut pidettyä. Kärjen raitojen suunnanmuutos ei ole design-kikka vaan ekassa tumpussa tapahtunut aivoniksahdus, jonka sitten tein toiseenkin. Tunnistaahan ainakin omikseen.
Oransseja unia kaikille!