Matkustan ympäri... Britanniaaa

Erehdyin lupaamaan joskus jossain jonkinlaista raporttia kesälomamatkastani Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin. Matka tapahtuin todellakin jo heinäkuussa, mutta mulle ei ollut kuvia mitä näyttää koska muistikorttini sai reissussa jonkun oireyhtymän ja vietti aikaa muistikorttisairaalassa viime päiviin saakka. No nyt on kuvia senkin edestä.

Matka alkoi Glasgowista johon pääsin suht kätevästi Frankfurt Hahnin kautta koukkaamalla (kauhian kiva olisi suora linja Tampereelta; vink vink te Ryanairin sedät jotka blogiani luette. Tukholmasta ja Oslostakin pääsee.)

Glasgowista tykkäsin kovasti. Rento ja pikkukaupungin omainen. Kahdessa päivässä ei ylettömästi kerkiä näkemään, päätin jättää kaikki "nähtävyydet" väliin ja keskittyä hengailuun ja pällistelyyn, ja ihan pikkaisen shoppailuun. Tämä tötteröpää keekotti modernin taiteen museon edessä. Ehkä ko. herrakin on koko maassa vallinneen Harry Potter -kuumeen kourissa. Museoon kävin myös kurkkaamassa, kun kerran ilmaisiksi pääsi. Sieltä löytyikin vinkki mitä tehdä kaikille sukkalankojen jämille. Taiteilijan nimeä en valitettavasti tähän hätään löydä mistään. Nämä herkkupeitot olivat Barras-torin antiikkiliikkeessä kaupan. En edes halunnut tietää mitä maksoivat, en tiedä kumpi olisi harmittanut enemmän; se että ei ole varaa vai se että olisi varaa mutta ei resursseja raahat pitkin maita ja mantuja. Oli muuten aika hassu tori, tavaraa todella laidasta laitaan; rihkamaa, matkamuistoja, halpisvaatteita, tupakkaa (ilm. laittomasti; sen verran sujuvasti siirtyivät kassista kassiin), kirjoja, antiikkia, keräilytavaraa mm. natsiuniformuja. Lankaakin löytyi, mutta oli kyllä sellaista muovihöttöä että oksat pois.

Sitten olikin aika suunnata maalle, parin tunnin ajomatkan päässä meitä odotti:
kotimme Ylämailla; ainakin viikon ajan. Ak: oh, rh, k, halli. Yk: 5 mh, kaikki en suite.
Sijaintikin ihan kiva; vajaan km päässä Loch Voil ja Balquhidderin idyllinen kylä.
Paljon olisi Kirsille työnsarkaa; tämäkin herra tarvitsisi ilmiselvästi jonkinlaisen myssyn. Kyllä varmaan tulee vilu kun asustaa joen keskellä saarella olevalla hautausmaalla.
Sukille ja huiveillekin käteviä telineitä on sijoitettu tien varteen.
Callanderin raggariteinit hilluvat kartsalla.
Tämä ihkupihku höpönassu karvasonni on nimeltään Hamish. Ammattina hällä Trossach Woollen Mill -liikkeen maskotti; ja jossain määrin liikkeen asiakkaiden ostamien porkkanoiden mussutus. Villamylly ei muuten sitten syytänyt lankaa, vaan matkamuistoja ja lähinnä eläkeikäisiin vetoavia rytkyjä. Tartan-huovat ja muutama neule vastasivat villa-osuudesta.

Jatkuu...

Matkarapo, part deux

Vielä reissukuvia, koettakaa jaksaa.

Ei kyllästy pitemmilläkään automatkoilla kun maisemat on tällaisia. Glen Coe oli ehkä se kaikista upeista paikoista upein.Skotlannin länsirannikon saarista kävimme tutustumassa Mulliin ja Ionaan. Hiekka oli valkoista, meri turkoosi ja aurinko paistoi. Siis olinkohan sittenkään oikeasti Britanniassa? Samaan aikaan etelässä Englannin puolella ihmiset kärsivät rankkasateista ja tulvista.
Ionalla pieni bää änkesi väkisin kuvaan.
Mullin puolella lambeja villalla ja villatta. Keväälliset karitsat olivat ilmeisesti välttyneet vielä keritsemiseltä. Mihinköhän kaikki se villa joutuu, kun paikallinen lanka oli kiven takana? Kilttikankaisiin kaiketi.
Mullilla merikin on vinossa ;-)
The road goes on and on... Edellisen kuvan polun kapuaminen (kuvan kohta ei suinkaan jyrkin) palkittiin. Korkealta näkee kauas.


Skotlannista "hurautin" taas Ryanairilla Pohjois-Irlantiin. Olen pitkään halunnut mennä katsomaan Giant's Causewayn ihmeellisiä kiviä.
Nättiä oli täälläkin.
Ja ne kivet oikeasti hienoja ja kummallisia. Onko se ees kiveä tuo basaltti?Hiekkarannoissa piisasi täälläkin. Olin yötä Portrush-nimisessä kaupungissa. Keskustan molemmin puolin biitsit, tämä se isompi.

Kivaa oli, aika meni nopeasti, uudestaankin voisi mennä. Jo hieman unohtunut anglofilia heräsi uudelleen henkiin.

Lankaostoksia tuli tehtyä, niistä oma juttu (joskus).

Takaisin satulaan

Hieman kadoksissa ollutta neulomisintoa herättelin tällaisella lirpakkeella.

Malli: Bainbridge Scarf
Lähde: Pepperknit blog
(linkki löytyi Mustaa villaa -blogista, kiitos sinne!)
Lanka: Atelier Zitron Kokon, alle 50 g
Puikot: ei muistikuvaa; 3,5? 4?

Langan ostin kesällä käydessäni tutustumassa Kouvola käsityöliike- ja kirpputoritarjontaan. Käsityöliike Linnean alekorista pelastin kaksi viimeistä vaaleansinistä kerää. Väri nyt ei ihan lemppari ole, mutta olen pitemmän aikaa halunnut testata tuota Kokonia, ja hinta oli sen verta edullinen että pakkohan ne oli hamstrata. Paria muutakin mallia siitä testailin ennen kuin löytyi tämä oikea.

Se on sitten eri asia onko tämä huivi oikein mun juttuni. Sopisi ehkä paremmin jollekin joutsenkaulaiselle eikä tällaiselle paksuniskalle. Kaikesta simppeliydestä huolimatta saa myös asetella aikansa ennen kuin istuu mieluisasti, ei vedä eikä pullistele.

Lankaa olisi siis vielä toinen kerällinen, siitä voisi jotain päähinettä miettiä. Nyt kun katselen noita kuvia niin väri rupeaa tökkimään entistä enemmän; vaikka sinänsä sopiikin huivin tyyliin ja "japanilaiseen" henkeen. Onko kukaan koettanut värjätä Kokonia?

Mutta tärkeintä projektissa oli se että neulominen maistuu taas. Valitettavasti ei vanhojen keskeneräisten neulominen, vaan uutta pitäisi saada aloittaa (ja itse asiassa on jo aloitettukin...).

Torille torilla torilta

Minä olen ollutSentään yhä kiinnostaa

Yläkuvan kukat ja lanka Tammelantorilta. Myyjämummo kertoi langan olevan heidän omien lampaidensa villasta Virroilla kehrättyä. Ihanan rasvaista ja roskaista.
Alakuvan kankaat lähistön kirppareilta.