tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Aikaista joulua seuraa myöhäinen kiitospäivä

Eilen illalla kun raahauduin töistä kotiin odotti postimieheltä viesti että olisi ollut pakettia tarjolla. Tänään tietysti unohdin ottaa kortin mukaan kun läksin töihin, mutta pakko oli vielä lahteä uudestaan kaupungille ja postiin, onneksi matka ei ole pitkä. Viimeinen SNY-pakettihan siellä odotti, niin kuin oli arvannutkin. Ja mikä paketti, aivan mieletön!
Sisältöön kuului: kerä Step-lankaa, 2 kerää Maija-lankaa, joulukorttipussi, muistikirja, piparkakkumuotti, serviettejä ja tummaa herkkusuklaata. Megamahtavaa. Ja samalla selvisi että tämän (ja aikaisempien loistavien pakettien) takana on ollut Villapallo. Kiitos, kiito, kiitos, KIITOS! Nämä tulevat varmasti käyttöön, aivan kuin aikaisemmat lankalahjasi.

Kaikista paketin ihanuuksista ihanin mielestäni on tämä korttipussi. Käsinkirjailtu paksulle pellavakankaalle. Ja tämä tulee todella tarpeeseen, mulla ei olekaan ollut oikein paikkaa mihin laittaa joulukortit.

Kävipä tässä päivänä muutamana että neiti Viimetippa oli ostamassa lankaa omalle SNY:lleen (chez Aili), mukana oli myös neiti Enikinäostaenäälankaa-Ainakaanennenseuraaviamessuja. Mitä tästä seurasi? Minulla on uutta sukkalankaa. Etunimi Silja, sukunimi Gjestal, ilmeisesti yläkuvassa olevan Maijan sisar tahi muu lähisukulainen. 80% ullia, 20% nylonia, 150 m/50 g. Värit oli vaan just mun viime aikojen lemppareita. Onko kellään kokemuksia tästä langasta (tai Maijasta) sukkalankana?
Sain myös itseltäni nimipäivälahjaksi alla olevan kirjan. Tätä voin suositella kaikille joita muodin historia kuvien muodossa kiinnostaa. Ja hintakin oli oikein mukava 10,90€. Kirja kattaa koko 1900-luvun, mutta painottuu mukavasti ensimmäiseen puoliskoon. Yli 750 sivua, ja melkein joka sivulla kuva, parhaalla kaksi! Neuleita ei kauheasti, poimin alle parhaimmistoa.

Paquinin autoilusetti 1920-luvulta. Koko asun on musta jumalainen, mutta jo pelkästään tuon takin takia olisin valmis laittomuuksiin.
Radikaaleja rouvia myöskin 20-luvulta. Oikeanpuolesen pipa ihan parhautta.Jumppereita 30-luvulta. Näihin kun saisi mallit jostain, varsinkin tuo alempi pääsisi heti puikoille.
Pommisuojassa neulottiin toisen maailmansodan melskeessä. Tämän 50-luvun mekon kerrotaan olevan käsinneulottu. Ja neuletiheys on? Näistä 70-luvun sukista (sukkiksista) tulivat Söderat mieleen. Neulotun hamosen on vissiin suunnitellut Sonia Rykiel.
Olenko mä ainoa jonka mielestä tää betaversiokin on ihan paska? Mulla on mennyt yli tunti tän päivityksen tekemiseen kun ohjelma jurnuttaa koko ajan. vai johtuuko se siitä että siirsin kuvat ensin, ja kirjoitin tekstin vasta sitten. Ryydyttää...

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Bordeaux, Burgundi, Beaujolais?

Liekö syynä ulkona vallitseva ylenpalttinen pimeys, Beuajolais Nouveaun tulo kauppoihin vai joku muu, mutta Katinkontissa on maailmaa viime päivinä katseltu melko viininpunaisten silmälasien läpi.

Viikonloppuna huruttelin menemään metrin verran Lacy Kerchief Scarfia. Lanka on Austermannin Bambou Softia, ihana lanka, valitettavasti mulla ei ole sitä tarpeeksi, ja tuo väri oli Koskarin lankakaupasta loppu, mutta lupasivat tilata lisää. Viihdykkeenä oli aiheeseen sopivasti Sideways-DVD.


















Eiliseen asti vastustin messulankojen kutsua, mutta sitten oli pakko pistää vyyhdinpuut pystyyn. Ensimmäiseksi puikoille pääsi Araucanian Nature Wool (joka on osoittautunut hyvin hankalaksi kuvattavaksi). Villatakin hiha kyseessä, malli Phildarilta ja sanakirja vuosien takaa Infosta. Onko tää nyt sitten ranskalaista vai chileläistä punkkua?














Nämä aikaisemmin syksyllä kirpparilta ostamani (polvi)sukkalangatkin ovat ruvenneet huutelemaan, vaikka entisetkin sukat ovat yhä sinkkuja.


















Sisäisesti ei viininpunaa ole valitettavasti tullut nautittua, asia täytynee korjata huomenna, tai viimeistään lauantaina firman pikkujouluissa.

Ja jos ilmojen herra/rouva/luontaäiti tai muu asiasta vastaava sattuisi lukemaan blogiani;
Let there be light!













(tai edes lunta, plz)

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Rai-rai-rai

Tämä on niitä postauksia joiden pitäisi alkaa sanoilla "mun nimeni on Kati ja mulla on ongelma..." Eli messuilla olin minäkin.
Mun kasa:















Eriteltynä:
Isoin ostos; 600 g Araucanian Nature Woolia tummanpunaisena villatakkia/paitaa varten (sointuupa lanka kauniisti mun pussilakanaan)













300 g Pirtin kehräämön silkki-villaa (50%/50%). Tämä päätyy ehkä-varmaan-mahdollisesti väripataan













100 g käsinvärjättyä villaa Honkarintaan tilalta (huivi?) ja kaveriksi 50 g Araucanian alpakkaa (käsineet/rannikkaat). Molemmat tosi pehmeitä ja kauniisti värjättyjä.













Pia Westerholmin kankaalle painettuja kuvia; pari seinäle, pari johonkin ompelukssin













Loppu "sälä", eli 50 g Noro Kureyonia, 50 g Arjangon Askel angora-karitsanvilla-polyami (50%/40%/10%) lankaa ja parit Addit. Tuo angoralanka on ehkä enstex ihquinta, varsinaista silittelylankaa. Loput lahjuksia; matkaompelusetti, neulakotelo ja Vuorelman Vedon värikartta. Kuvasta unohtui Red Heartin Sport Socks Color sukkalanka, 100 g.














Ja ettei tule sitä kuvaa että harrastan vain neulomista, ostin myös keramiikkatarvikkeen. Saanko esitellä; puinen dreijausseena. Ihan tasapainossa nää harrasteet, kun ottaa huomioon että tää maksoi 1,40€, ja langat vaan ihan pikkusen enemmän...













Aika hyvä saavutus ensikertalaiselta, vai mitä? Budjetin yli mentiin noiden Nature Woolien verran, mutta mitään en kadu! Paljon ihania juttuja jäi ostamatta, ehkä eniten kaihertavat Singerin pisteessä olleet Kaffe Fassetin tilkkutyökankaat; mutta hinta oli sen verta suolainen / edellisetkin tilkkutyöt on tekemättä, niin saivat jäädä messuille. Eniten tuli tuhlattua Suomen käsityötarvikkeen ständillä, ja enkä edes ostanut yhtään Colinettea. Tarjouduin sinne myös töihin lankapalkalla, eikä ajatusta edes täysin teilattu. Se olikin musta todella hauskaa messuilla että tuli juteltua monien myyjien kanssa, ainakin näin perjantai-iltana oli kaikilla vielä intoa ja pinnaa puhua tuotteistaan. Muita manseneulojiakin tuli nähtyä, kiitos vaan kaikille hauskasta seurasta ja vertaistuesta!
Ensi vuonna uudestaan, pitäisikohän olla langanostolakossa siihen asti?

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Nipinnapin

Tein tänään (työajalla) napin, siksi haamupäivitys. Viekää pois..

maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Pii-paa

Uutta päänlämmikettä pukkaa.
Malli: Véronik Averyn Short-Row Hat
Lanka: Gedifra Fashion Trend Stripe; 51% villa, 49% akryyli, ehkä n. 70 g (kiitos SNY!)
Puikot: 5
Muutokset: Lanka paksumpaa kuin ohjeessa -> tein 1 tai 2 mallikertaa vähemmän, lopuksi kuroin vain laen umpeen lisäkerrosten neulomisen sijaan.

Team Zissou -look














Team Niskapoimu -look














Vähän liian iso (korkea) tästä siis (taas) tuli. Mulla on oikeasti iso pää, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ihan niin iso kuin kuvittelen. En hahmottanut etukäteen miten olisi voinut vähentää silmukkamäärää sössimättä ruutukuviota. Sitten kun hiffasin sen olin jo niin pitkällä etten raaskinut purkaa. Mutta ihan käyttökelpoinen silti, mahtuu tukkakin pipon sisään.

Tää neulotaan siis poikittain, ruudut saadaan aikaan lyhennetyillä kerroksilla














Lanka oli mukavaa neuloa, pehmoista, Z-kierteistä jos nyt oikein katsoin: pörhistyi kyllä jo neuloessa hieman, toivottavasti kestää käyttöä. Tosi kauniin väristä; vaihtelee oranssinpunaisesta tummanpunaiseen; yritän lisätä vielä luonnonvalossa otettua kuvaa, punaisen kuvaaminen keinovalossa suugaa.

Bonuksena kuvia lauantailta. Luontoäiti oli pykännyt upeita jääveistoksia Nässyn rantaan:














perjantaina, marraskuuta 03, 2006

Love at First Sight

Täysin neuleeton postaus tällä kertaa, ettäs tiedätte.
Olen blogeja lukiessani saanut sen käsityksen että monet neulojat pitävät myös kengistä. Niin myös minä. Pidän myös kovasti kirpputoreista, ja sellaiselta löysin uuden rakkauteni.
Itse asiassa heitä on kaksi, he ovat tummaverikköjä ja heidän nimensä on Charles.













Charlesit ovat ehtineet jo hieman kypsempään ikään, mutta tarkan iän määrittely on vaikeaa, ulkonäkö on sen verta eksoottinen. Tämä taasen selittyy osittain sillä että Charlesit tulevat alun perin kaukaa Portugalista.












Hieman jo iän merkkejä on Charleseihin kertynyt mutta kukapa tässä enää mikään tabula rasa olisi. Terveystarkastukseen taidan kyllä Charlesit passiittaa, ennen kuin rupeamme läheisempään suhteeseen. Turvallisuus ennen kaikkea.














Se mikä Charleseissa tietenkin vetosi upean ulkomuodon lisäksi oli tarpeeksi suuri koko (nudge-nudge-wink-wink). Se kun tuppaa olemaan harvinaista tämän ikäluokan yksilöissä.













Happy Days!