Langat vaihtoon

Vietimme eilen neuletapaamisporukan kesken lankavaihtajaisia/myyjäisiä. Pöytä notkui sekä langoista että herkuista.
Kuvissa ei näy Raglanan satsi joka asusti omissa pahvilaatikoissaan.

Ja arvatahan sen saattaa että painavampien kassien ja kevyempien rahapussien kanssa sieltä kotiuduttiin. Virosta ostamani Happy Woolit saivat pari kaveria lisää. Värjäyseräkin oli samaa! Nyt kun vielä innostuisi tekemään spiraalihuivin Knitting Naturesta loppuun.

Samoksia koetan kerätä Tyylikästä virkaten -kirjan ohjeella tehtävää raitapeittoa varten.

Edelliselle omistajalleen väärän väristä Rowanspun DK:ta, miusta tää vedenvihreä on aivan jumalaista.

Sukkalankaa ei voi olla koskaan liikaa.

En olekaan vielä kokeillut Wetterhoffin silkkivillalankoja, näistä Silvioista on hyvä aloittaa.

Ja vielä yksi kerä suoisenpehmeää Inca Tops alpakkaa. Väri on oikeasti vaalea laventeli, ei sininen niin kuin kuvassa.
Kuvassa näkyy myös mun aaarrrre (my precioussss), juuri ennen joulua ostamani kirja johon sidottu 16 Virkkaus- ja neuletyöt -lehteä vuosien 1941-1946 väliltä. Ohjeiden lisäksi lehdet antavat kuvaa siitä millaista oli elämä sota- ja pula-aikana. Aika pitkä matka on sen ajan kierrätys- ja korvikeohjeista tämän päivän luksuslankoihin ja ylläolevan kaltaisiin lankaorgioihin.

Hukassa

Hieman on tosiaan ollut hukassa bloggausinto, siivousinto, valokuvaamisinto, tiskausinto, ompeluinto, pyykinpesuinto, työssäkäynti-into, liikkumisinto jne. Onneksi tallella on ollut neulomisinto ja TV:n katselu -into, joten jotain valmista on tullut. Mutta todistusaineistoa siitä ei pahemmin ole (ks. yllä). En ole kauheasti saanut kuvia otettua, ja otetut kuvat ovat olleet typeriä ja rumia (malli tai neulomukset eivät noita ominaisuuksia tietenkään omaa). Varsinkin kuvan ottaminen villatakista itsensä päällä autolaukaisimellä on ihan hanurista. Ja vaate ilman ihmistä sisällä näyttää minusta mölliltä. Pitäisikö tässä vannoutuneen vanhanpiian luopua statuksestaan että minäkin saisin oman kotikuvaajan. Tai jos hakisi päiväkahviseuraa hauskojen neulekuvaushetkien merkeissä...
Jotta ei vallan kuvatta oltaisi, kaivetaan arkistoja (arkistojen helmet, arkistojen helmet; joko soi YleX-renkutus päässä?). Sieltä löytyy mm. pari joululahjaa jota ei ole tullut esiteltyä.

Pipo (taas)

Tällä lahjottiin siskoa. Malli on omaa sovellutusta Knitting Naturen Sunflower Tamista, ja auringonkukka muuttui joulutähdeksi. Tein tästä enemmän pipomaisen. Vähän liian löysä ja matala, mutta toiminee. Lanka on Sandnesin uutta Easyä (100% merino) jolla puolestaan minua lahjottiin neuletapaamispikkujouluissa (kiitos Emilia!). Kulutus n. 70 g.

Pehmokuusia (taas) ja kummituksia

Nämä veijarit pujahtivat kaveripariskunnan pakettiin. Kuusien ohje on yhä täältä, kummitusten kaava oli syksyn Marie Claire Ideesissä. Vähän joutui yksityiskohtia karsimaan jotta sai käännettyä. Kaikki päällikankaat ja napit kierrätystavaraa. Kummitusten sisällä on vanun lisäksi seetripuulastupussukat, joten niitä voi käyttää kaapin/laatikon raikastimina.

Vanhempaa huivisatoa edustavat:

Helleborus

Kaikille jo lienee Mustasta Villasta tuttu huivi, valmistunut joskus viime keväänä. Lanka mohair/villa/tekokuitu/glittersekoitusta, joka on lähtöisin Indiskasta eurolla ostetusta toppi/liivihärpäkkeestä (jossa kaiken kukkuraksi oli painijanselkä). Purkautui mohairista huolimatta varsin kivutta ja oli ihan mukavaa neuloa.

Swallowtail Shawl

Tämänkin ovat kaikki jo varmasti moneen kertaan nähneet. Ohje IK syksy 2006. Valmistunut joskus loka-marraskuun vaihteessa. Minun versioni on Pirtin kehräämön kaksisäikeistä kampalankaa. Mitat jokseenkin ohjeen mukaiset eli kaulahuivikokoa.

Joopa joo.

Kävipä Norosti

Calorimetrystä jäänyt nöttönen (sori Karoliina) Noroa oli yllättävän iso (19 g) ja halusi päästä heti puikoille. Mitäs sitä kaukaista vierasta estelemään, tuloksena tällainen pipo:
Ribbed for Her Pleasure -pipo
malli: Katinkontti design elikkäs oma
Lanka: Noro Kureyon 161 ja mysteerivillalanka; taas kirpparilta
Puikot: Pyöröt ja sukkapuikot nro 4

Päälaella kaventelin näin.

Tässä kyllä näkyy hyvin tuo Kureyonin nerous. Jokainen raita on vähän eri värinen, ja on mielestäni käsittämätöntä että oliivinvihreästä voi mennä persikansävyn kautta ruskeaan niin että se näyttää hyvältä eikä kuvottavalta.
Pahoittelen tämän viimeisen kuvan inhorealismia. Harmaana talviaamuna melko pian heräämisen jälkeen ilman meikkiä ei tämän parempaan pysty. Silmäpussit sai onneksi rajattua kuvan ulkopuolelle ;-)

Yksi tammikuun iloja on uusi kalenteri. Ystäväni oli edelläkävijä ja toi tämän kalenterin jo kesällä tuliaisiksi Englannista, Suomen maajussibuumi oli vasta tulossa.
Edit: pahimmat typot korjattu