Homo-cowboyt syö vanukasta?
Otsikko lainaus eräästä laadukkaasta viihde-elokuvasta, kuka tunnistaa? Kävinpä sitten elokuvissa itkemässä silmäni pihalla, leffa siis Brokeback Mountain. Onhan sitä ennenkin elokuvissa kyynelehditty mutta nyt kyllä taisi tulla enkat. Ekat tirautukset lemmenparin ensisuudelman aikaan ja vielä kotiin kävellessä oli "sumua silmissä". MUTTA niinä hetkinä kun kykenin katseeni valkokankaalle tarkentamaan siellä näkyi a) upeita maisemia ja b) paljon kivoja neuleita joita oli käytetty Michelle Williamsin ja hänen "tyttäriensä" puvustuksessa. En nyt valitettavsati vaan onnistunut löytämään yhtään sellaista kuvaa jonka oisi saanut tänne blogiin siirrettya.
Allaolevan kuvan sen sijaan löysin (ei ehkä sovi helposti järkyttyville ja alaikäisille):
Eli ei se leffa nyt ihan pelkkää sydäntäsärkevää tuskajuhlaa ollut.
Allaolevan kuvan sen sijaan löysin (ei ehkä sovi helposti järkyttyville ja alaikäisille):
Eli ei se leffa nyt ihan pelkkää sydäntäsärkevää tuskajuhlaa ollut.
posted by katinkontti at 11:14 ip.
4 Comments:
Joopajoo. Tämä kulttuuripläjäys onkin vielä näkemättä, mutta tuo kuva muistuttaa kyllä yhdestä toisesta nakuilukohtauksesta. "Hotelli Firenzessä" on muuten vanhaa englantilaista pukudraamaa, mutta jossain vaiheessa kolmen hengen miesporukka saa päähänsä mennä lähteelle uimaan... ja jotenkin tilanne kehittyy siihen, että kaikki juoksevat hippulat vinkuen (sananmukaisesti) sitä lätäkköä ympäri ja ympäri. Ihan kaheli kohta muuten niin hillityssä ja siveässä elokuvassa.
Nyt taisit avata sellaisen Pandoran lippaan johon olisi ehkä ollut turvallisemppi koskematta. Mä RAKASTAN Room with a View:ta; sekä lefaa että kirjaa. Näin leffan ekan kerran herkässä teini-iässä, ja sitten piti etsiä käsiin kirjakin. Sen jälkeen katselu- ja lukukertoja on varmaan toistakymmentä. Muistaakseni olen yliopistolle kirjoittanut esseen kirjan vanhoistapiioista (pääaneenin siis englantilainen filologia). Ja arvaa vaan olenko hortoillut pitkin Firenzeä ja selittänyt matkatovereilleni mikä kohtaus on kuvattu missäkin.
Vatsanpohjaa muuten kutittaa edelleen jos bongaan Julian Sandsin jossain Ö-luokan elokuvassa tai TV-sarjassa, viimeksi taisi olla L-koodissa. Ei ole ura sujunut ihan yhtä hyvin kuin Daniel Day Lewisilla ja Helena Bonham-Carterilla.
Pitäisi varmaan jostain kaivaa vanha VHS, ei olekaan ihan äsken tullut leffaa katsottua. Ikuinen harmituksen aihe on se, että joskus aikoinaan leffan olisi saanut DVD:nä kohtuuhintaan, mutta koska silloin en moista laitetta omistanut en myöskään levyä ostanut. Myöhemmin olen etsinyt sitä kissojen ja koirien kanssa, mutta ei ole suomiversiota enää mistään löytynyt.
No niin, turhaan mä tätä sitten sulle selitän :-)
Ree-vee-reetä saattaa vieläkin löytyä Anttilan alelaareista, sieltä minäkin olen sen kaapannut mukaani.
Tää elokuva ei kyllä jostain syystä herätä minussa yhtä isoja intohimoja kuin nuo muut merchantivoryt. Howards Endiä voisin kattella vaikka päivästä toiseen, ja sitten taas Remains of the Day on oikeastaan ainoa takuuvarma nyyhkyleffa. Joskus oikein kun haluaa rypeä itsesäälissä, mä katselen tän ja johan tulee silmähuuhtelu hoidettua. Tukahdutettuja tunteita, sanomattomia sanoja... vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Buaa.
Jaa että Julian Sands. Hmm. Myös Boxing Helenassa?
Annev: Jep, JS on Boxing Helenassa. Ja Naked Lunchissa. Ja Warlockissa. Ja muissa laatutuotteissa. Mullekin kelpaa kyllä muutkin Merchant-Ivoryt, vaikka RwaV on kyllä se lemppari. Armoitettuna anglofiilinä kaikki 50-luvulta taaksepäin Englantiin sijoittuva kiehtoo. Pride and Prejudice tv-sarjan oon kattonut varmaan kanssa 10 kertaa. Aina on tarkoitus katsoa vain 1 jakso, ja hups! 5.5 tuntia elämästäsi on kadonnut. Nyt katselussa on Jeeves & Wooster eka kausi.
Tippi: hyvä kun kerroit, enhämmää ollu mitään kommentointiasetuksia tajunnut muuttaa. Nyt pitäisi pystyä kommentoimaan ilman kirjautumista. Haluaisin mennä katsoman BM:n uudestaan, mutta pitää tässä kerätä ensin vähän voimia uuteen koitokseen.
Lähetä kommentti
<< Home