Kirppuja torilta

Tänään oli hyvä kirppispäivä. Mukaan tarttui Arabian Emilia-sarjan (R. Uosikkinen) kippo. Kuvat vastaavasta löysin netistä:




























Mun kipossa on yksi pieni lohkeama, ja kuvio on hieman kulunut, mutta en silti voi käsittää hintaa, se nimittäin maksoi vain euron! Tykkään Uosikkisen töistä tosi paljon, ja olen niitä himoinnut ennenkin mutta ovat yleensä aikas paljon kalliimpia.
Muita euron löytöjä olivat Eevan käsityöt -lehdet 1 ja 3 vuodelta 1959 ja pieni pussillinen nappeja; 5 isohkoa tummanruskeaa muovinappia (näyttävät vähän puulta) ja kaksi isoa puunappia. Lisäksi löytyi luksusta; varsin siistikuntoinen vaaleansininen lyhythihainen neule 100% kasmiria, on mulle napapaitamallia joten menee varmaan purkuun, maksoi 7 euroa. Siis ainakin 200 g 100% kasmirlankaa! Woo-hoo!
Lisäksi ostin Verkarannasta vähän vihreää puuvillalankaa, josta pitäisi tulla joku kesähuivinhuitale. Valitettavasti sitä kivaa väriä oli vain n. 50 g, saa nähdä riittääkö mihinkään.

Homo-cowboyt syö vanukasta?

Otsikko lainaus eräästä laadukkaasta viihde-elokuvasta, kuka tunnistaa? Kävinpä sitten elokuvissa itkemässä silmäni pihalla, leffa siis Brokeback Mountain. Onhan sitä ennenkin elokuvissa kyynelehditty mutta nyt kyllä taisi tulla enkat. Ekat tirautukset lemmenparin ensisuudelman aikaan ja vielä kotiin kävellessä oli "sumua silmissä". MUTTA niinä hetkinä kun kykenin katseeni valkokankaalle tarkentamaan siellä näkyi a) upeita maisemia ja b) paljon kivoja neuleita joita oli käytetty Michelle Williamsin ja hänen "tyttäriensä" puvustuksessa. En nyt valitettavsati vaan onnistunut löytämään yhtään sellaista kuvaa jonka oisi saanut tänne blogiin siirrettya.

Allaolevan kuvan sen sijaan löysin (ei ehkä sovi helposti järkyttyville ja alaikäisille):
















Eli ei se leffa nyt ihan pelkkää sydäntäsärkevää tuskajuhlaa ollut.

Antiikki-UFO

Koska mitään uutta ei ole näyttää (mikähän on on mun plan B lauantaille, kun musta villatakki ei valmistu), laitetaan kuva kaikkein vanhimmasta UFO:stani. Tämän villapaidan piti valmistua koulun käsitöissä kun olin kahdeksannella luokalla, lukuvuosi 1988/1989 siis, en muista oliko kevään vai syksyn projekti. Kunnianhimon puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää!

Ilman salamaa; näkyy kirjoneule paremmin:

















Salaman kanssa erottuu palmikotkin:

















Sinänsä olen itsestäni ylpeä, että olen valinnun tuollaisen ajattoman mallin ja langan, enkä mitään mintunvihreää akryylhörhöä. Lanka on todella mukavan tuntuista, Sandnesin tekemää, nimi Pompei. 40% puuvilla, 40% villa, 20% pellava.
Tarkoitus olisi nyt tarttua tähän, kunhan saan sen villatakin pois käsistä. Ongelmaa aiheuttaa se että olen hukannut ohjeen. Onko Sandra ilmestynyt joskus suomeksi? Mulla on nimittäin sellainen mielikuva että kyseessä oli Sandra / vastaava ohut lärpykkä, mutta en todellakaan ole neulonut mitään vieraalla kielellä ennen viime syksyä. Hihat ovat jo aluillaan, tuo ruudukko-osuus tehty molemmista. Hunajakennopalmikon ohje kyllä löytyy, ja sitten pitäisi vain rustailla ruutupaperille tuota lehtiköynnöstä. Hihan levennyksten ja kavennusten sumpliminen on se kohta joka vähän hirvittää kun ei ole ohjetta.














Jos nyt joltain ko. malli löytyisi ostaisin sen / lainaisin sitä oikein mielelläni!

Saikkua ja glooriaa

Flunssavirus löysi minutkin vihdoin, ja työterveystäti pisti kolmeksi päiväksi saikulle. Pitsivillatakkia pitäisi siis saada tehtyä, jos nyt niistämiseltä kerkeää kutomaan.
Uusi Gloria kolahti äsken postiluukusta. Oli tullut kommenttia siitä muutaman kuukauden takaisesta kirjoituksesta jossa oli puhetta neulomisen trendikkyydestä, ja neuletapaamisista maailmalla joskin ei Suomessa (mulla oli se lehti silloin neuletapaamisessakin mukana). Nyt samaisella "Viimeiset villitykset" -palstalla kirjoitetaan näin:

"Neulojat ilmoittautuvat
Pari palstaa sitten epäilin, onko Suomessa neulovia naislaumoja kuten siellä muodikkaassa Suuressa maailmassl. On niitä, ihan villitykseksi asti. Tuli paljon hauskaa palautetta. Ainakin Helsingissä, Turussa ja Tampereella on säännöllisiä (kahvila)neulomiskokoontumisia. Malleja metsästetään Gloriasta, Voguesta ja muista muotilehdistä. Kalliisiin lankoihin hassataan rahaa niin, että välillä pidetään lankadieettiä. Kokoontumisiin ovat tervetulleita kaikki neulomisesta innostuneet, ja lisätietoa saa vaikka Susanna blogin kautta: http://kissinen.blogspot.com."

Mukavan positiiviseen sävyyn kirjoitettu juttu, varsinkin kun ko. palstalla on yleensä hieman bitchimpi asenne. Toinen pikkujuttukin neulomisesta, jostain Burberryn megatrendikkäästä piposta ja kuinka sen voisi tehdä itsekin. Siinäkin viitataan neulojien nettisivuihin avun lähteenä jos ei muuten osaa.

Tämä neulovan naislauman jäsen lopettaa tähän.

Naamiohuvit

Villatakin takakappale yrittää naamioitua sohvatyynyksi tai sohvatyyny villatakiksi, tiedä häntä. Ainakin näin pitsikuviosta saa edes vähän selvää. Takakappale ja yksi hiha valmiina, toista hihaa tehty pari senttiä. Noin puolessa välissä siis huidellaan. Ei taida ihan ensi lauantain häihin saada päälle.















Tällainen siitä pitäisi tulla isona:

Traakillista

Ovatko pelottavat pyton-ormit saalista vaanimassa?













Vai uhkaavat ulkoavaruuden imukärsäkkäät ihmisaivoja väijymässä?













Ei kun kaksi nuorta wyverniähän (eli traakkia) siinä. Tässä ne kurkkivat katon reunalta; josko jo siivet kantaisivat?













Jos vaikka lentäisi tuomiokirjon torniin naakkapaistille

************************************

Wyvern socks
malli Marnie MacLean
lanka Pirkanmaan kotityön ryijylanka n. 90 g
pienimmän koon ohjeella (lanka paksumpaa kuin ohjeessa), koko 39-40

***********************************

Näin kauniisti lanka sointuu kulahtaneisiin Clarkseihini:

En leiki kuvassa lepakkoa, en vaan jaksanut ruveta kääntämään kuvaa.

Uffaffaa

Eksyinpä sitten Uffin euron päivään, melkoinen lasti tavaraa tarttui mukaan.

Villapaitoja purkua / huovutusta varten:

beige Marlboro Classicin miesten villapaita 100% villaa

vihreä Globalin villatakki 50% merino / 50% tekokuitu. Tätä kyllä taidan tarjota äidille käyttöön, sen verta siistissä kunnossa se on.

keltainen Benettonin villatakki
josta tagi leikattu pois, tuntuu lähinnä puuvilla/angorasekoitukselta, eipä taida Benetton hirveästi tekokuituja harrastaa. Värjätä lanka kyllä täytyy, keltainen ei oikein ole mun väri, mutta oli ihanan pehmeä joten pakko oli ottaa.



taaempi punainen villapaita 100% villaa, etummainen ohuempi 95% villaa














tämä on aika hauska kaikin puolin, valitettavasti liian pieni mulle. Langasta ei tietoa, mutta kutittaa villan tapaan. Näyttää ns. käsintehdyltä, niskassa kyllä tagi.




Puuvillapaitoja tilkkutöitä varten:













Unkarilainen käsinkirjaillulta näyttävä liivi, jonka kirjailut ajattelin hyödyntää jossain ompeluprojektissa. Etukappaleista saisi hauskat taskut vaikka kesähameeseen. Takana on vielä yksi kirjailu.






























Sitten hömpötyksiä-sarjan edustajia, vaatteita jotka ei sovi mulle mutta olivat kauniin värisiä, ja muutenkin nättejä / hauskoja. Pääsevät jossain vaiheessa varmaan seinälle kun mätsäävät tuleviin kevätverhoihin.

Hopealangalla kirjailtu satiinijakku ja lurex-housut

















Intialainen tunikasysteemi jossa hopeanvärisiä paljetti- ja lankakirjailuja






























Nyt kun saisi vielä sen jatkokäsittely joskus tehtyä... Villapaitojen purkaminen on musta ihan hauskaa, mutta vyyhtiäminen ja peseminen ei. Tilkkutyötarpeitakin rupeaa olemaan jo useampaankin peittoon kasassa, milloinkahan vain "kerkeäisi" silppuamaan ja ompelemaan. Vaatehuoneen ovi menee sentään vielä kiinni. Pitäisköhän joskus repäistä ja viedä jotain tavaraa asunnosta poiskin päin, eikä aina vain kantaa uutta sisään.

My funny Valentine

Hyvää ystävänpäivää tänne eksyneille!

Noin kyllä tapahtuu valitettavan harvoin vanhapiikaneulojalle kesken kaiken. Tosin aito neulomisfanaatikko jahtaisi miehen pois, ja pyytäisi palaamaan asiaan kun kutimus ei ole pahasti kesken...

Neulerintamalle kuuluu ihan hyvää, Wyvernit ovat päättelemistä vaille valmiit, Jaywalkerit aloitettu Novita Wool neliraidasta. Pitäisi vain viritää joku vahvistuslankasysteemi kun pääsee kantapäähän asti, ei taida tuo Wool muuten oikein sukissa kestää.

Viikonloppuna olisi määrä saada digikamera käyttöön että saisi tänne vähän omiakin kuvia, jos rupeaisi Katinkonttikin näyttämään "oikealta" neuleblogilta. Itsestä on ainakin mälsä lukea blogeja joissa ei ole kuvia. Kuvattomuuden takia en ole blogilistallekaan vielä liittynyt.

Lapsettaa

Hamsteri hamstrasi lankoja, sinistä ja violettia. Ja turkoosia. Ja toista violettia. Ja vaaleansinistä. Koskarin käsityöliikkeessä oli Idenan Bambino Ullia tarjouskorissa a 2€/50 g. Ostin sitten kilon. Se on merinoa. Vauvoille. Sanokaa perässä: pehmeää... Sinisistä (100 g/sävy) tulee varmaan unisukkia, varsin ärtsystä turkoosista (300 g) joku hartianlämmitintsydeemi ja toivottavasti lilat (500 g) piisaavaat jonkinlaisen raitapaitaan. Mietin jotain Bad Pennyn tyylistä, mutta 3/4 hihalla.















You Knit What?? -blogia olen seurannut jonkin aikaa, ja varsin hirveitä neuleita ovatkin sinne yleensä löytäneet. Käsittämättömän kaameat ovat mielestäni nämä Koigusta tehdyt housut:








Ihan järjetöntä langan tuhlausta, miettikää miten monta paria ihania sukkia tuostakin määrästä saisi. Ja kuka aikuinen ylipäätään haluaa neulotut housut?

Kiristyvää

Ei pakkasta vaan käsialaa. Aina kun neulon jotain kaksi (sukat, lapaset tmv.) neulon jälkimmäisen huomattavasti tiukempaa kuin ekan. Mistäköhän tää johtuu? Alitajuntainen pelko langan loppumisesta (tiukan neulominenhan luonnollisesta auttaa tähän)? Nyt taas Wyverneissä huomaan tekeväni näin. Onneksi pohjapuoli on joustineneulertta niin ero ei ole hirmu iso. Ryijylanka on kivaa lankaa neuloa, köyhän naisen Koigua; tiukkakierteistä mutta suloisen pehmeän merinon sijaan aika kovaa, toivottavasti myös kestävää.

Kun luettelin keskeneräisiä töitä viime postaukseksessa autuaasti unohdin Branching Outini joka on jo tarpeeksi pitkä mutta kun menin siihen virittämään kolmionmallisen aloituksen pitäisi nyt virttää myös samanlainen lopetus. Pitäisi siis ottaa kynä kauniiseen käteen, mutta puikot on kivemmat. Samoin kesken edelleen on se villapaita jota tein koulussa 8. luokalla... Vakaa aikomus olisi kylla saada se tämän kevään aikana loppuun, hihat puuttuvat. Langasta ja mallista tykkään vieläkin, mikä on sinänsä hämmästyttävää, onhan paita aloitettu vuonna 1988 tai 1989.

Selailin tänään kirjastossa Jo Sharpin Knitted Sweater Style -kirjaa. Käsittämätöntä miten auttamattoman vanhanikaisilta 9 vuotta vanhat neulemallit näyttävät. Osa kuvioista oli nättejä, mutta kaikki olivat malliltaan säkkimäisiä, istutettu hiha oli ilmeisesri täysin tuntematon käsite. Siinä mielessä vanhat-vanhat; 40-50-luvun neuleet ovat lähempänä tämän päivän istuvia malleja.

Olen nyt kamalan innostunut kaikenlaisista erilaisista sukkamalleista, erityisesti pitsisukista. Nancy Bushin sukkakirjat huutelevat mulle Amazonilta, mutta koetan vielä hillitä itseäni. Ovatkohan ne kivoja? Muita suositeltavia sukkakirjoja? Monia kivoja malleja löytyi tältä nettisivulta. Polvisukat olisivat myös tarpeen että voisi pitää hameita pakkasessa. Ostin tänään pakkaskampetta; toppahousut Seppälän -70% alesta ja "leggingsit" (niinkuin naisten pitkiä kalsareita nykyään kauniisti kutsutaan). Legginsit oli niin namut että pakko oli ostaa; valkoisia polkka-dotseja veden/mintunvihreällä pohjalla. Eiköhän täälä varustautumisella saada lämpötila plussan puolelle ja loskaa kadut täyteen.

Gooood Morning, Internet!

Täällä sitä nyt vihdoin ollaan, minäkin. Hieman testimielessä vielä. Kuviakaan en saa laitettua kun taloudessa on vain a) perinteinen filmikamera ja b) kamerakännykkä johon ei ole vielä USB-piuhaa. Eli sisältö toistaiseksi varsin boring. Neulomisestahan täälä olisi tarkoitus jatkossa pääasiassa höpistä, ja TOIVOTTAVASTI esitellä valmiita töitä. Tulen myös varmaan kirjoittamaan muustakin minua kiinnostavasta, eli puhtaasti neuleblogia halajavat menkööt muualle ;-) Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä ovat
Wyvern-sukat Pirkanmaan kotityön ryijylangasta ja pitsineuletakki alpakasta (Moda 2/2005). Pikatyönä sain eilen valmiiksi pipon Adriafilin Charme-langasta, mallia otin uusimman Vogueknittingin Trappar hatistä, mutta tein ihan peruspipon ilman korva- ym. lärpyköitä. Ihanan lämmin ja pehmeä, vähän jäi vain lyhyeksi suunnattomalle kuupalleni (mulla on oikeasti ISO pää).